Miten voin työssäni edistää aikuisten oppimista?
Työni ryhmäliikunnan ohjaajana on toki tietynlaista opetusta, mutta varsinainen opetustilanne se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole, jos mietitään perinteistä koulu-opetusta. Toki tunnilla ja lukukaudella on tietyt tavoitteet mitä kohti mennään, mutta varsinainen "opetustilanne" on asiakkaidemme vapaa-aikaa ja harrastusta. He eivät ehkä ajattele jumppatunnille tullessaan että menen oppimaan, vaikka toki he varkaiten oppivatkin esimerkiksi lihaskuntoliikkeiden oikeaa suoritustekniikkaa ja parempaa koordinaatiota.
Heillä on innostus ja halu tulla ryhmäliikuntatunnille. Syitä voivat olla mm. sosiaaliset syyt, hyvinvoinnin ja terveyden lisääntyminen, oma aika, vastapaino työlle jne. Ohjaajana minulla on tuntiraamit, jonka mukaan mennään.
Jotta asiakas oppii turvalliset tavat tehdä liikkeet, täytyy:
- Toistoja olla riittävästi (tästä olenkin saanut palautetta aikaisemmin)
- Tarpeeksi informaatiota oikeanlaisesta suoritustavasta (oleellisimmat asiat, ei liikaa tietoa)
- Osata jäsennellä asiat selkeiksi menetelmiksi (*), että kokonaisuus on looginen
- Tarpeeksi tuttua asiaa, ei liikaa uutta > onnistumisen kokemus
- Turvallinen ympäristö "henkisesti". Ei tehdä asioista liian vaikeita. Yksinkertaistetaan asioita ja kannustetaan.
- Tuodaan konkretia mukaan; mitä hyödyt kun teet tämän?
- Verbaaliset ohjeet kehotuntemuksen lisääntymiseksi erityisesti rauhallisilla tunneilla
Miten voin poistaa mahdollisia oppimisen esteitä?
Oppimisen esteitä voivat olla mm. tilaan liittyvät asiat (valaistus, lattia, varusteet jne.. kaikki pitäisi olla kunnossa), asiakkaan omat rajoitteet/vammat, kehotuntemus heikkoa tai asiakkaan ikävät kokemukset liikunnasta aikaisemmin. Oppimisen esteinä voi olla myös liika informaatio/liian monimutkainen tapa opettaa > Asiakas turhautuu ja ei tule enää.
Ohjaajana huolehdin että fyysiset tilat ovat kunnossa ja turvalliset. Asiakkaan omat rajoitukset ja haasteet ovat ohjaajalle perustyötä, eli eriyttäminen ja henkilökohtainen ohjaaminen onnistuu kyllä, mikäli asiakas vain kertoo taustansa ohjaajalle.
Jos asiakkaalla on ikäviä kokemuksia liikunnasta, usein ohjaaja ei tiedä tätä. Jos tietäisi, hän voisi tehdä niin paljon asiakkaan hyväksi kannustamalla ja tsemppaamalla.
Se, että annan aikaa oppia, on tärkein. Sopivasti tuttua asiaa ja ripaus uutta.
Asiakkaan oma motivaatio hyvinvoinnin lisäämiseen on A ja O. Hän ei tule tunneille jos häntä ei kiinnosta. Ohjaaja voi ruokkia motivaatiota kertomalla miksi hyödymme tästä. Mutta viime kädessä asiakkaalla pitää itsellään olla ajatus siitä, että "tämä on minulle hyväksi".
*Menetelmät ryhmäliikuntatuntien suunnittelussa. Tämä on itselleni kertauksena:
Tunti voi olla koreografinen eli esimerkiksi musiikkiin tehty. Silloin joko askeleet sanelevat koreon tekemisen tai sitten muut "askellukset" tehdään musiikkiin, eli kahdeksikkoon yleensä.
Toinen tapa on etenevä jumppa. Siinä liikkeitä tehdään vain peräjälkeen, eikä edelliseen palata.
Vaihtoehtona on myös käyttää erilaisia muita menetelmiä, kuten kiertoharjoittelua, paikkaharjoittelua, Hiit/tabata harjoittelua.
Perus ryhmäliikuntatunti sisältää aina lämmittelyn, cardio-osuuden, lihaskunto-osuuden sekä loppujäähdyttelyn. Näin saadaan huomioitua kaikki terveyskunnon osa-alueet.
Liikunnanohjaus pedagogiselta kannalta on kyllä mielenkiintoinen kohde. Siinä ihminen on oppimassa niin kokonaisvaltaisesti koko kehoa käyttäen ja jollain tapaa se on juuri siksi varmasti hyvin herkkä alue pedagogisesti. Lisäksi monilla voi olla vähemmän motivoivia kokemuksia liikuntatunneista. Nuo esille tuomasi asiat, esim. turvallisen ympäristön luominen ja sopiva määrä informaatiota sekä konkreettisten hyötyjen esiin tuominen ovat hyvin tärkeitä. Ohjaaja saa varmasti olla myös hyvin herkällä korvalla siinä, haluaako asiakas henkilökohtaista palautetta tai ohjausta.
VastaaPoista